Välillä ihmettelen sitä, kuinka monta asiaa voi tapahtua lyhyessä ajassa. Toisaalta voihan olla, että puolet niistä ei koskaan tapahtunutkaan, ainakaan muualla kuin omassa maailmassani. Joten ehkä ne kaikki "monet asiat" ja se tapahtuuko niitä riippuu siitä, miten niistä ajattelen. Esimerkiksi kivi tippuu eteeni, ajattelen sen olevan merkki siitä, että on aloitettava kiipeilyharrastus. Ja sitten ajattelen jälkeenpäin, että vau, aloitinpa uuden harrastuksen tällä viikolla. Vaikka todellisuudessa muuta ei ehkä tapahtunut kuin tippuva kivi.
Kenties hieman hämärä esimerkki, mutta välillä tuntuu että niin se menee. Mielikuvituksen puutetta kaipa tässä vaiheessa viikkoa, kun en parempaa keksinyt..
Mielikuvitus. Niin, olen kaiketi ollut ainakin jossain määrin aina hyvä kirjoittamaan tarinoita, keksimään leikkejä, leikkimään lasten kanssa, unelmoimaan. Aina on suuret suunnitelmat mielessä, matkustan sinne ja tänne vielä joskus, asun ulkomailla, hankin lapsia "sen" miehen kanssa. Elän ajatuksissani monet hetket etukäteen. Mennessäni koulun pääsykokeisiin olin jo niin monta kertaa ajatellut ja pohtinut hetkeä, ettei itse kokeissa enää jännittänyt yhtään. Ennen työhaastattelua sama juttu, ja saan sen työn joka kerta. Sillä lailla selviydyn helposti, kaipa se on taas sitä suunnittelua tietyllä tavalla. Ongelma on se, ettei tunteita voi suunnitella eikä ennakoida. Hitto vie. Ja se pelottaa, oon suorastaan kauhuissani, kun en tiedä. Ilman tunteita selviytyisin elämästä, niin, mutten eläisi.
Ens viikolla aion varata sen ajan sinne konsulaattiin, että saisin sen viisumin joskus. Ja sitten on pakko ruveta miettimään sitä, mistä saan sen 2000€ sitä vaihtoa varten. Mutta sen on ens viikolla se :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Terkkuja