Home sweet home.

Tättädää!
Istun kotona sohvalla, joka on kuin uusi. Se oli myös ilmainen samoin kuin 2 nojatuolia ja sohvapöytä. Nahkanojatuolista maksettiin 6€... eiku hetkinen mun faijahan maksoi sen... joten HA! sekin oli ilmainen. No mutta anyways uudessa kämpässäni olen, ja täällä on tilaa. Se on ihanaa, koska viimeiset 3 vuotta on tullu asuttua sellasissa luukuissa et huhhuh. Täällä Itä-Pasilassa on tilaa olla ja elää ja kasvaa aikuiseksikin ehkä vähän. Koulu alkaa kohta ja valmistuminen lähestyy päivä päivältä. Ja samalla kun syksy lähestyy kovaa vauhtia, alkaa mun matkakuume nousta! Oon tosin lähdössä ens viikon sunnuntaina Serbiaan moikkaamaan Mirjanaa (opiskelukaveri MSU:sta) viikoksi, joten se voi vähän helpottaa matkustushaluja...

Pakko kirjottaa tänne muistiin mun "hyvä" juttu: (joo joo säälittäväähän tää vähän on, mutku hyvät jutut on harvassa :D)
-Miksi Nokian nimi on just Nokia. Eiks se vois olla joku vähän suomalaisempi? Niinku esim. "Seppo"?? Kuvitelkaa nyt, "ostin uuden Seppo-kännykän." Ja ainakin maailmalla ihmiset ei luulis, että se on Japanista.

Mut siis ihan tosissaan. Parhaat jutut on aina krapulassa aamulla :D Pääsen oikeen loistaa heha!
Toisilla ne hyvät jutut on tietty myös kännissä, kuten Tompalla (nimi muutettu) tässä Sannan pehmonallen Hillon (nimi muutettu) kanssa.

Suomessa.

No hei. Olen ollu koti-Suomessa jo 4kk. On siis vappukin jo juhlittu :) Hohhoijaa kun olenkin laiska kirjoittamaan!

Suomeen paluu oli kyllä jotenkin tosi rankkaa. Tuntui siltä, etten enää kuulunut tänne ja että kaikki ihmiset, ketkä kuuluivat niin kovin tiiviisti elämääni ennen Jenkkeihin lähtemistä, ei enää kuuluneetkaan siihen samalla lailla. Ne pirulaiset oli jatkaneet elämäänsä ilman mua! No, toisaalta niinhän mäkin olin tehnyt. Ensimmäiset 2kk oli todella vaikeita. Suomessa oli ihan täysi talvi päällä, lunta tosi paljon ja kylmä!! Ja koulu, työt, kaikki painoi niin pahasti päälle. Oonkin sitten tässä koko kevään paikkaillu ton alkuvuoden laiskottelun tuotoksia. Hehe.

Mankato kyllä opetti mulle niin paljon itestäni, maailmasta ja siitä miten paljon haluankaan muuttaa jonnekin pois Suomesta asumaan. En välttämättä lopullisesti mutta vähäksi aikaa ainakin. Opin myös sen, että tuolla jossain on samanlaisia ihmisiä kuin minä. Niillä on samanlaiset ajatukset elämästä ja maailmasta. Se on jotenkin lohduttavaa, koska välillä tuntuu ettei mua oikein ymmärretä täällä tässä elämässä. Opin myös englantia tosi paljon. Ja nyt oo unohtanut sen kaiken :D Noh, en varmaan ihan kaikkea, mutta suurimman osan. Sen huomaa aina silloin kun juttelen skypessä kamujen kanssa ja huomaan turhautuvani, kun en osaa selittää jotain asiaa/en muista sanoja - ihan niinkun alkuaikoina Mankatossa!

Vaihtarikuukaudet syvensi edelleen mun halua tutustua eri kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin. Haluun jutella asioista ja oppia sen, miten muut kokee tämän maailman. Joulukuussa olis tarkoitus valmistua (ja jos en valmistu silloin niin sitten viimeistään vuoden päästä keväällä) ja sen jälkeen aion mennä töihin joksikin aikaa ja säästää rahaa. Sitten aion toteuttaa mun unelman. Vuodeksi Ausseihin (+NZ, Bali ja jotain muita Aasian maita) ja ehkä pikkuinen maailmanympärimatka siihen samaan syssyyn. En edes enää pelkää matkustaa yksin, oikeastaan en varmaan edes enää lähtis kenenkään kanssa tollaiselle reissulle. Jotenka, armaat blogini lukijat (Moi Kiti!) - jatkoa seuraa!

With love,
Oona

Joulua.

Miami on täynnä palmuja, rantaa, ravintoloita ja yökerhoja. Ja turisteja. Täällä on ollu rentouttavat 3 päivää, nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että vois vaikka jatkaa matkaa jonnekin. Tää on toisaalta siitä jännä paikka, että miehiä on paljon enemmän kuin naisia... baari-illat on suhteellisen ilmaisia :) Voikumpa Suomessakin olisi samanlainen juomakulttuuri ja että miehet haluais tarjota naisille juomia -jopa ilman mitään taka-ajatuksia!

Eilen oli jouluaatto ja mentiin päiväksi rannalle. Illalla mentiin syömään pastaa, jonka saaminen kesti 1½ tuntia... Jotenka siinä se ilta sitten menikin. Ei edes huvittanut sen huonon palvelun jälkeen lähteä minnekään. Toisaalta oli aika kiva nukkua kunnon yöunet :P Tänään on ihan pilvistä ja synkkää ja koska täällä ei silleen oo ees mitään ihmeellistä nähtävää, paitsi ranta, taidetaan ehkä hengailla täällä hostellilla tai sitten käppäillään jossain... We'll see.

Nyt siis jatkuu lööbailu.

Matkalla.

Jätin Mankaton haikeissa tunnelmissa.. Istuin lentokoneessa, kun se iski, että nyt se vaihto sitten on ohi. Matkustin kauheessa krapulassa :) Los Angelesiin ja siellä satoi kaatamalla. Myöhemmin kuulin, että siellä sataa yleensä pari kertaa vuodessa... No, mun tuuria tietty! Los Angeles ei todellakaan ole lempikaupunkini. Siellä on ne pakolliset turistinähtävyydet, joista pitää ottaa kuvia, kuten Hollywood -kyltti, Walk of Fame ja Universal Studios. Mutta siinä se sitten oikeestaan onkin. Kaupunki ei itsessään ole mitenkään hieno, enemmänkin vähän retuperällä. Siellä on myös paljon kodittomia ihmisiä kaduilla kerjäämässä. Että se siitä Hollywood -kimalluksesta! Osasin kyllä arvatakin, että LA ei ole niinkuin elokuvissa ja telkkarissa. Mutta en sitä, että halusin vaan pois sieltä koko ajan..!

Olen kuitenkin onnellinen, että menin sinne, koska tapasin mahtavia ihmisiä, mm. kaksi englantilaista tyttöä (Charlies <3) Tapasin myös Drewn, joka matkusti tyttöjen kanssa ja kappas! se olikin kotoisin San Franciscosta. Kun perjantaina mentiin sinne, meillä olikin oma autokuski/matkaopas :) San Francisco on ihan mun kaupunki, täynnä mun ihmisiä. Siellä on erivärisiä ja erikokoisia taloja, taidetta, musiikkia, homoja, lesboja, kahviloita, ravintoloita joihin saa viedä omat juomat, cable car, Alcatraz (jee vankilat!), Fishersman's Wharf ja paljon paljon muuta. Drew on house musiikki DJ ja sen myötä tuntee paljon sitä jengiä. Mentiin siis muutamiin house -bileisiin, aivan mahtavaa! Tykkäsin tosi paljon <3 Matkustamisessa on mun mielestä aina vaikeeta se, kun pitää lähteä. Tulee ikävä kaikkea. Mutta San Franiin meen ehdottomasti vielä joskus. Suosittelen!

Tultiin Miamiin tänään. Biitsi parin korttelin päässä... tarkoituksena olla tekemättä MITÄÄN koko viikkoon, koska ollaan vaan kävelty ja kierrelty nähtävyyksiä nyt 10 päivää.. Täällä on myös ruotsalaiset Mankatosta, ne toi ystävälisesti hippipakullaan mun laukun tänne Miamiin ja säästi rahapussiani ja selkääni alkumatkan, jess! Mennään tänään niiden kanssa syömään ja varmaan tulee hengattua enemmänkin, kun niiden hotelli on jonkun kuuden korttelin päästä meistä :)

Last lastlastvika.

Tanne tuli talvi! 20 astetta pakkasta, paaaaljon lunta ja ihan talvi. Ja aurinko paistaa ja tosi nattia! Oon pakannut jo melkein kaikki kamat, kavin tanaan postissa viimeista kertaa (ajoin myos bussilla numero 6 viimeista kertaa) ja lahetin 45$ arvoisen paketin Suomeen.... Tuliaisia :) Huomenna pitais siivota huone ja pakata kaikki loputkin kamat, silla lauantai-aamuna on lahto. En tosin tieda, miten olen lentokentalle menossa, kun kyytini perui. Jenkit, ei niiden sanaan voi oikeesti luottaa, ei ainakaan samalla lailla kun suomalaisen. Mehan tarkotetaan aina mita me sanotaan. No, ainakin mina.

Tiesitteko muuten, etta Suomi ei ole osa Skandinaviaa? Googlettakaa vaikka. Oon edelleen jarkyttynyt tasta tiedosta. Eika asiaa auta yhtaan, etta just ruotsalaiset kertoi mulle sen. Ja nyt ne aina muistaa mainita sen... "Meilla vois olla niinku bileet kaikkien kanssa, jotka on Skandinaviasta - ja Suomesta"

On tosi haikee fiilis kylla... Kattelen kaikkea silleen kun en koskaan enaa nakis sita. Esim. taalla CSU:ssa, missa istuskelen nyt ja odotan Sherylia, on tollanen takka (ei oikee tuli... mut siisti silti!) ja sen edessa iso kultakoristeinen joulukuusi. Niin natti. Ja kun kuljen taalla kampuksella niin sanon kaikelle mielessani hyvasteja. Ehka se ei ole taa kampus, Mankato tai edes se joulukuusi jota kaipaan. Se on ihmiset, kokemukset, kokonaisuus, ja tiedan, ettei se koskaan olisi samanlaista jos tulisin tanne takaisin joskus.

Oon kyl oppinu itestani tosi paljon tana aikana. Se, mita oikeesti haluan on selkiytynyt. Se mita arvostan elamassa, ihmissuhteissa ja tyossa. Oon kokeillu omia siipiani ja todennu etta pystyn lentamaan, aika korkeella jopa. Oon myos oppinut, etta kaikki maailman ihmiset on pohjimmiltaan samanlaisia riippumatta uskonnosta tai kulttuurista. Me kaikki halutaan olla onnellisia. Oon myos oppinut paljon Suomesta ja meidan kulttuurista. Me kasvetaan vapaassa maassa, jossa monetkaan asiat ei ole tabuja. Mua on kutsuttu liberaaliksi mm. sen takia, etta me yleensa muutetaan yhteen ennen kun mennaan naimisiin.

Nyt Sheryl-> to be continued in L.A.

Last weeks in Mankato

Oon alakerran tietokoneluokassa kirjottelemassa viimeisia final papereita. Viimeinen tunti takana ja viimeinen koe tehtyna. Viimeinen viikonloppu edessa. Hurjaa, miten nopeasti 4 kuukautta voikaan menna. Ja miten paljon on tapahtunut, miten oonkaan kiintynyt tahan paikkaan, kaytaviin, juoruihin, draamaan, ihmisiin <3

Tiedan, etten ookkaan paljon kirjotellut ja kertonut, miten taalla menee. Varsinkin Paulaa taitaa kiinnostaa kuulla kaikki, ja ymmarran hyvin, musta olis aivan mahtavaa jos joku tulisi tanne parin vuoden paasta ja kertoisi mulle, onko siella kaikki ennallaan.

Taalla oli Thanksgiving, koko kampus tyhjillaan. Ja nyt kun kalkkunat on syoty, kaikki on kaivaneet katkoistaan joulukoristeet ja joululaulu CD:t. Alussa keskustelunaihe oli aina "mista oot, mita opiskelet?" Nyt kaikki kysyy: millon lahdet kotiin? Sad. Mutta kaikki loppuu aikanaan...

Eilen olin innoissani, kun suunnitelmissa oli tehda piparkakkutaloja. Mutta ei, jenkit on laiskoja siinakin asiassa. Piparkakkutalo tehdaan Suomessa niin, etta ostetaan taikina-ainekset (tai valmistaikina jos laiskotuttaa) ja leivotaan ja leikataan talon osat ja paistetaan ne. Sitten tehdaan se valkoinen sokerimosso, jolla osat liimataan yhteen. Ja koristellaan. JA SYODAAN joulun jalkeen. Noh, taalla ostetaan valmis Gingerbread house kit. Kylla, siella on kaikki osat valmiina karkkeja ja valkoista (ja punaista ja vihreaa ja sinista) liimajuttua myoten. Ja sitten se talo rakennetaan muoviselle alustalle, jolle talo laitetaan seisomaan (siina on sellasen kolot, mihin seinat laitetaan...) ja sitten se on valmis. Ja sita EI syoda. Koska se on kuulemma allottavan makuista. Joo hei kamoon, sehan on se koko pointti!!!

No, loppujen lopuksi en edes paassyt rakentamaan taloa, koska niita ei ollu kaikille tarpeeksi. Ei kyl harmittanu.

Oon ihan koukussa TV-sarjaan nimelta Private Practice. Nyt sen pariin siis :P

The Story About the Weird Asian Guy

Tarinamme päähenkilö on omituinen, kiinassa syntynyt, nykyään korealainen mieshenkilö, tunnetaan myös nimillä Ken, Kim, Forexamplee ja Kenneth. Oikea nimi on tarinankertojan tietämättömissä. Kutsutaan häntä nyt vaikka sitten Keniksi. Hän asuu D-hallin alimassa kerroksessa, nykyinen kämppis tuntematon tumma mies. Ensimmäinen kämppis muutti pois ensimmäisellä (!) viikolla. Ken kuljeskelee käytävillä verkkahousuissaan ja tuijottaa kaikkia ohikulkevia tyttöjä ja joskus myös poikia. Hän tiettävästi pitää amerikkalaisista tytöitä enemmän kuin ulkomaalaisista. Miksi, sitä ei tarinankertoja tiedä. Kenin sosiaaliset taidot ovat "hieman" kehnot. Yleensä hänen keskustelunaloituksenaan on lause: What are you doing NOOW? (paino sanalla now, kuvittele myös aksentti.) Tätä lausetta Ken käyttää jutelleessaan amerikkalaisille miespuolisille kavereilleen. Myös: What are you doing next weekend? -You mean this weekend...? -No, what are you doing the weekend after this? (-Uhm, why do you wanna know??) Yleensä kun Kenille antaa vastauksen (esim. I dont know yet.) hän vastaa: Oh, oooh.

Näistä lausahduksista on tullut jo suhteellisen legendaarisia, eikä varsinkaan ensimmäistä enää kukaan pysty sanomaan nauramatta. Amerikkalaisten tyttöjen kanssa Ken flirttailee pyöritämällä avaimiaan ympäri ja ympäri... Joskus hän myös ottaa tytön avaimet tai kännykän, jos se on jätetty lojumaan pöydälle tms. Eikä puhu mitään. Kenites heiluttelee avaimiaan...

Olen nyt parin viikon ajan "lämmitellyt" Keniä. Olen sanonut 3 kertaa Hi. Aikomuksenani on nimittäin sanoa: What are you doing now? Kavereideni teoria on, että näen hänessä mahdollisen asiakkaan, jota haluan sosionomioida hahaha!
Joka kerta naurattaa kuitenkin liikaa, ja kaikki kaverit haluaa olla todistamassa tätä tapahtumaa :D